Eteenpäin!

"Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä
nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa,
en pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi,
johdatat paimensauvallasi.
Sinä katat minulle pöydän
vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti."
Psalmi 23

Psalmi 23 lienee hyvinkin tuttu ja rakas psalmi monelle. Siihen sisältyy monta kaunista kuvaa elämästä ja sen kulkemisesta Jumalan seurassa. Erityisesti jae 4 on rohkaiseva jokaiselle, joka on joutunut kokemaan elämän varjopuolia: surua, kipua ja vaikeuksia.

"Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.

Jos pysähtyy miettimään jakeen ensimmäistä lausetta, on siinä kätkettynä hyvin lohdullinen ajatus: psalminkirjoittaja miettii kulkemista pimeässä laaksossa. Hän ei kirjoita ”vaikka minä olisin pimeässä laaksossa” tai ”vaikka minä asuisin pimeässä laaksossa”. Ei, vaan hän puhuu kulkemisesta pimeässä laaksossa. Kulkeminen on etenemistä. Vanhassa raamatunkäännöksessä käytettiin samalla kohdalla vaeltaa-sanaa. Psalminkirjoittaja ymmärtää, että elämään kuuluu välillä pimeät ja hämärät laaksot, jossa ei ehkä näe kättään pidemmälle mutta niihin ei kuulu jäädä oleilemaan vaan matkaa jatketaan turvaten siihen, että Jumala näkee sakeimmankin sumun läpi jokaisen laitumensa lampaan ja heitä sauvallaan ohjailee oikeaan suuntaan.

Mitkä ovat olleet sinun elämäsi pimeitä laaksoja? Mitä olet niissä tehnyt? Oletko jäänyt hädissäsi laakson pohjalle odottamaan, että yhtäkkiä valo tulisi? Vai oletko uskaltanut jatkaa matkaa, jatkaa elämää uskoen, että vielä on valoisampienkien päivien aika?

Elämä kannattaa. Matkan jatkaminen kannattaa. Maailma ei ole pelkkää pimeää laaksoa. Jos uskallat ottaa muutaman askeleen eteenpäin, alat nähdä asiat uudesta suunnasta. Ja arvaapa, miltä vastoinkäymisesi näyttävät korkealta vuorenhuipulta? Pienemmiltä, kaukaisemmilta, vähemmän tuskaisilta. Ja jokainen askel eteenpäin auttaa sinua jättämään ne yhä kauemmas taaksesi. Kipu helpottaa, tuska helpottaa, pimeys helpottaa. Hänen hyvyytensä ja rakkautensa ympäröi sinua jokaisena päivänä.

(EMK)