6.

Älä lähde vaan jää

Hes. 2:1–3:5

1Hän sanoi: ”Ihminen, nouse. Minä tahdon puhua sinulle.” 2Hänen puhuessaan minuun tuli henki, se nosti minut seisomaan, ja minä kuulin hänen puhuvan minulle. 3Hän sanoi: ”Ihminen, minä lähetän sinut israelilaisten luo, noiden kapinallisten pariin, jotka ovat nousseet minua vastaan. Alusta alkaen he ja heidän isänsä ovat olleet minulle uskottomia. 4Minä lähetän sinut ihmisten luo, joilla on kovat kasvot ja taipumaton sydän. Sinun tulee sanoa heille: ’Näin sanoo Herra Jumala.’ 5Kuulkoot tai olkoot kuulematta – he ovat uppiniskaista kansaa – he tulevat kuitenkin tietämään, että heidän keskellään on ollut profeetta. 6Älä sinä, ihminen, pelkää heitä, älä kauhistu heidän sanojaan, vaikka olet heidän keskellään kuin piikkipensaikossa ja skorpionien seassa. Älä pelkää heidän puheitaan, älä säiky heitä – he ovat uppiniskaista kansaa. 7Sinun tulee puhua minun sanani heille, kuulkoot tai olkoot kuulematta – he ovat uppiniskaisia. 8Mutta sinä, ihminen, kuuntele mitä sinulle sanon. Älä niskoittele, niin kuin tämä niskuroiva kansa. Avaa suusi ja syö, mitä sinulle annan.” 9Minä näin, kuinka minua kohti ojentui käsi, ja kädessä oli kirjakäärö. 10Se avattiin minun eteeni, ja minä näin, että se oli kirjoitettu täyteen molemmin puolin: valituksia ja huokauksia, huutoa ja tuskaa. 1Hän sanoi minulle: ”Ihminen, syö, mitä edessäsi on. Syö tämä kirjakäärö ja sitten lähde, mene puhumaan Israelin kansalle.” 2Niin minä avasin suuni, ja hän antoi syödäkseni sen käärön. 3Hän sanoi: ”Ihminen, ravitse itsesi. Täytä vatsasi, syö tämä kirjakäärö, jonka minä sinulle annan.” Minä söin sen, ja se maistui suussani makealta kuin hunaja. 4Hän sanoi minulle: ”Ihminen, lähde. Mene Israelin kansan luo ja puhu, minkä minulta saat puhuttavaksesi. 5Ei sinua lähetetä outoa, käsittämätöntä kieltä puhuvan kansan pariin, vaan Israelin kansan luo.

Taustaa

Lähetystyö vieraassa maassa voi kuulostaa jännittävältä ja eksoottiselta. Entä jos Jumala kutsuukin lähetystyöhön omaan maahan, niiden tuttujen sukulaisten ja naapureiden keskelle? Uskoisivatko he sinun sanojasi?

Hesekiel oli juutalaisten maanmiestensä kanssa joutunut pakkosiirtolaiseksi, kun babylonialaiset valloittivat Juudan valtakunnan ja tuhosivat sen pääkaupungin Jerusalemin temppeliä myöten. Kansan ainoa jumalanpalveluspaikka oli siis tuhottu, ja Jumalan kansalle luvattu maa oli jäänyt kauas taakse. Mitä luulet, että kansa tuossa tilanteessa ajatteli Jumalasta? Niinpä, varmasti monenlaisia epäilyjä oli, ja Jumala kutsuikin Hesekielin muistuttamaan kansaa siitä, että Jumala edelleenkin elää ja pitää kaikkia lankoja käsissään, vaikkei siltä aina näyttäisi.

Meidän aikanamme on monia, jotka pitävät kristinuskon sanomaa jotenkin vanhanaikaisena tai jopa vahingollisena. Siksi evankeliumia onkin hyvä kertoa viisaasti ja lempeästi ja tapoja voi olla monenlaisia. Hesekiel laittoi peliin koko elämänsä, kun hän yritti vakuuttaa omaa kansaansa Jumalan rakkaudesta ja kaikkivaltiudesta. Samankaltaista rohkeutta ja uskollisuutta tarvitaan ihan tämänkin päivän Suomessakin.

Keskustelukysymyksiä

1. Miksi Jumala lähetti Hesekielin kertomaan itsestään israelilaisille, vaikka tiesi, että he vastustavat hänen sanomaansa?
2. Minkälaista myötäelämistä Hesekieliltä vaadittiin, että hän pystyi ymmärtämään kansan tuskan? Miten se vaikutti hänen tehtäväänsä?
3. Millaisia asioita on hyvä tietää ihmisistä, joille kertoo evankeliumia?

Rukous

Jeesus, anna minulle viisautta ja rohkeutta kertoa sinusta kavereilleni ja sukulaisilleni. Anna minulle oikeat sanat ja oikea asenne. Aamen.