29. Jeesuksen vangitseminen

Mark. 14:43–52

43Jeesuksen vielä puhuessa sinne saapui Juudas, yksi kahdestatoista opetuslapsesta, ja hänen kanssaan miekoin ja seipäin aseistautunut miesjoukko, jonka ylipapit, lainopettajat ja vanhimmat olivat lähettäneet. 44Jeesuksen kavaltaja oli sopinut miesten kanssa merkistä: ”Se on se mies, jota minä suutelen. Ottakaa hänet kiinni ja viekää vartioituna pois.” 45Tultuaan hän meni suoraa päätä Jeesuksen luo, sanoi: ”Rabbi!”, ja suuteli häntä. 46Miehet kävivät heti käsiksi Jeesukseen ja vangitsivat hänet. 47Silloin yksi paikalla olevista veti miekkansa esiin ja iski ylipapin palvelijaa niin että tältä irtosi korva. 48Jeesus kääntyi miesjoukon puoleen ja sanoi: ”Tehän olette lähteneet kuin rosvon kimppuun! Miekat ja seipäät käsissä te tulette minua vangitsemaan. 49Minä olen joka päivä teidän nähtenne opettanut temppelissä, ettekä te ole ottaneet minua kiinni. Mutta kirjoitusten oli käytävä toteen.” 50Silloin ne, jotka olivat Jeesuksen kanssa, jättivät hänet ja pakenivat. 51Jeesuksen mukaan oli lähtenyt nuori mies, jolla ei ollut yllään muuta kuin pellavainen vaate. Hänet otettiin kiinni, 52mutta hän riistäytyi vaatteestaan ja pakeni alasti.

Taustaa

Jeesuksen kiinniottaminen oli poliittisesti arka asia. Rooman valtakunnan alaisina elävillä juutalaisilla ei ollut riittävän hyvää syytä ja rohkeutta vangita Jeesusta, jolla kaiken lisäksi oli paljon seuraajia. Helpointa oli siis ottaa hänet kiinni yöllä, jolloin vangitsemisen saattoi tehdä salaa.

Jeesus olisi voinut paeta tai käskeä opetuslapsensa vangitsijoiden kimppuun, mutta hän teki toisin ja antoi vangita itsensä. Opetuslapset pelkäsivät ja pakenivat, kuten me ihmiset usein vaikeiden asioiden kanssa teemme. Mutta Jeesus ei paennut, sillä kirjoitusten ja Jumalan antaman tehtävän oli käytävä toteen.