Ke 15.4.2026

Sananl. 9:7-12

7Jos omahyväistä ojennat, hän pilkkaa sinua, jos jumalatonta nuhtelet, saat solvauksen. 8Omahyväistä älä nuhtele, hän vihastuu sinuun, nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua. 9Neuvo viisasta, ja hän viisastuu yhä, opeta hurskasta, ja hän oppii lisää. 10Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta. 11”Minä, viisaus, lisään elinpäiviäsi, kartutan elämäsi vuosia. 12Jos elät viisaasti, hyödyt viisaudestasi itse, holtittomasta elämästä kärsit itse.”

Viisaus ei asu meissä

Tampereen Klassillisen lukion seinässä lukee isoin kirjaimin teksti: ”Kaiken opin päätös on: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä!” Koulukirjoista voi oppia paljon, mutta elämän tärkein oppikirja on Raamattu, jonka kautta Jumala kasvattaa meitä.

Sananlaskujen kirjan opettaa, kuinka ihminen voi saada viisautta. Ihmiset jaetaan kahteen porukkaan: niihin, jotka omahyväisesti kieltäytyvät vastaanottamasta nuhteita, ja niihin, jotka ottavat niistä opikseen ja viisastuvat. Kristittynä ei voi välttyä nuhteista, sillä Raamatun viesti on, että rikomme päivittäin lähimmäisiä ja Jumalaa vastaan.

Virheiden tunnustaminen, anteeksi pyytäminen ja -antaminen kuuluvat kristityn elämään. Suurinta viisautta ei ole olla aina oikeassa, vaan ymmärtää ja tunnustaa oma epätäydellisyys. Jumalan pelko on kunnioitusta, luottamusta ja turvautumista Jumalaan, joka on elämän perusta ja kaiken viisauden lähde. Opiskelut, työt, harrastukset ja ihmissuhteet, siis ihan koko elämä, on suuremmissa käsissä kuin omissani.