La 18.4.2026

Sananl. 12:13-23

13Joka pahoja puhuu, kaatuu omaan ansaansa, vanhurskas selviää ahdingosta. 14Puheistaan ihminen palkitaan, teot kiertyvät tekijänsä eteen. 15Tyhmä pitää omaa tietään oikeana, viisas se, joka neuvoja kuulee. 16Tyhmä tuo heti julki suuttumuksensa, viisas nielee loukkauksen ja vaikenee. 17Oikeutta auttaa, joka totta puhuu, valehtelija on vääryyden asialla. 18Harkitsematon sana on kuin miekanpisto, viisaan puhe on lääkettä. 19Totuuden sanat kestävät iäti, valheen sanat vain tuokion. 20Itsensä pettää, joka pahoja hautoo, iloita saa, joka hyviä neuvoja antaa. 21Hurskas on turvassa kaikelta pahalta, jumalaton suistuu onnettomuuksiin. 22Petollista puhetta Herra ei siedä, sanansa pitävä on hänelle mieleen. 23Viisas ei kersku tiedoillaan, tyhmä kuuluttaa julki tyhmyytensä.

Puheen merkitys

Maailmassa on valtavan paljon puhetta, mutta kuinka paljon siitä on tarpeellista? Itsekseen puhumista lukuun ottamatta sanamme on aina suunnattu jollekin toiselle. Ei ole olemassa sanoja, jotka eivät merkitsisi mitään. Puemme sanoiksi ajatuksia, tunteita ja kokemuksia — hyviä, huonoja ja neutraaleja. Keskustelujen kautta avaamme muille itseämme ja opimme tuntemaan toisia. Sanojen avulla osoitamme arvostusta, mutta myös satutamme. Yhdellä pienellä sanalla voi olla suuri merkitys niin hyvässä kuin pahassa.

Sananlaskut ohjaavat meitä kiinnittämään huomiota puheisiimme. Jo yksin sillä, että valheen sijasta puhumme totta, on suuri merkitys itselle ja muille. Se antaa hyvän perustuksen ihmissuhteisiin, erilaisiin sopimuksiin ja yleensä elämään.

Raamatun tekstien ja rukouksen kautta voimme olla yhteydessä Jumalaan. Juuri Raamatun sanojen kautta Jumala puhuu meille ja vahvistaa uskoamme. Rukouksessa voimme itse puhua asiamme Jumalalle, joka kuulee ja vastaa. Voimme pyytää sitä, että osaisimme kuunnella ja puhua sanoja, jotka rakentavat ja rohkaisevat.