Su 17.5.2026

1. Tim. 2:1-7

1Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, 2kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. 3Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, 4joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. 5Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. 6Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi Jumalan tarkoituksesta, kun oikea aika oli tullut. 7Tämän sanoman julistajaksi ja apostoliksi minut on asetettu. Puhun totta, en valehtele. Minut on pantu kansojen opettajaksi, opettamaan niille uskon totuutta.

Jeesus on tärkein

Meillä ihmisillä on erityinen kyky suurennella vääriä asioita. Efeson seurakunnassa tapahtui outoja asioita, joihin Paavali joutui kovasanaisesti vastaamaan. Paavali kirjoitti lähes kaksituhatta vuotta sitten jotain sellaista, mikä kuumentaa yhä tunteita jopa täällä kylmässä pohjolassa. Mihin tilanteeseen tätä tekstiä nykyään erityisesti tarvitaan?

Tarkoitus ei ole painaa ketään alaspäin tai syytellä, vaan kiinnittää huomio ennen kaikkea Jeesuksen rooliin seurakunnassa. Mikä on oikeasti oleellista? Pääpaino on sillä tiedolla, mitä tarvitsemme pelastukseemme. Mikä on meidän henkilökohtainen suhteemme Jeesukseen? Tekstin ytimen voisi tiivistää sanoihin: kaikki mikä nousee suuremmaksi kuin sanoma Jeesuksesta, ohjaa meitä väärään suuntaan. Siksi on tärkeää ajoittain tarkistaa, millaiset asiat ovat elämässämme tärkeimmillä sijoilla tai olemmeko hengellisessä elämässämme takertuneet liikaa johonkin muuhun kuin uskoon, joka kohdistuu vain Jeesukseen Kristukseen?