Su 7.6.2026

Joh. 4:1-15

1Jeesus sai tietää fariseusten kuulleen, että hän kokosi ympärilleen enemmän opetuslapsia ja kastoi useampia kuin Johannes – 2tosin hän ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. 3Silloin hän lähti Juudeasta ja siirtyi takaisin Galileaan. 4Hänen oli kuljettava Samarian kautta. 5Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, 6ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti. 7Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minun juoda astiastasi.” 8Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. 9Samarialaisnainen sanoi: ”Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?” Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa. 10Jeesus sanoi naiselle: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” 11Nainen sanoi: ”Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? 12Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin.” 13Jeesus vastasi hänelle: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, 14mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” 15Nainen sanoi: ”Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa.”

Elävää vettä Sanassa

Jeesus ei selvästikään välittänyt jäädä Juudeaan pidemmäksi aikaa, kun fariseukset olivat saaneet vihiä hänen toiminnastaan. Näin Jeesus ja opetuslapset lähtivät kohti Galileaa, mutta Samarian kautta, joka on siis maantieteellisesti Juudean ja Galilean välissä.

Samariassa Jeesus tapaa kaivolla naisen ja alkaa keskustella hänen kanssaan – tämä oli hyvin epätavanomaista, kuten Johanneskin evankeliumissaan mainitsee. Jeesus ei aloittanut keskustelua siksi, että hän olisi ollut skandaalinhakuinen tai kapinallinen. Kyseessä oli normaali kohtaaminen Jeesuksen kanssa, sillä Jeesus ymmärsi, että tämäkin nainen tarvitsi elämäänsä armoa. Tästä keskustelusta voimme helposti löytää itsemme, Jeesuksen ei tarvitse sanoa kuin muutama sana, ja näin janoamme jo tuota Sanaa. Ja kun kerran tätä Jeesuksen vettä ammennamme, voisimme hänen esimerkkinsä mukaisesti olla kumpuamassa tuota ikuisen elämän vettä kohdatessamme ihmisiä omilla ”kaivoillamme”.