Ti 27.10.2026

Saarn. 3:1-11

1Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. 2Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, 3aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa, 4aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia, 5aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa, 6aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään, 7aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, 8aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla. 9Mitä hyötyä on vaivannäöstä sille, joka työtä tekee? 10Olen katsellut kaikkea aherrusta, jonka Jumala on antanut ihmisille heidän rasituksekseen. 11Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua.

Aika on

Saarnaaja on nimettömäksi jäänyt kirjoittaja. Tässä hän pohtii aikaa ja määräaikoja. Paitsi ihmisen elämässä (jakeet 2-8), myös ympäröivässä luonnossa on omat määräaikansa, esimerkiksi neljä vuodenaikaa. Koko elämä on täynnä määräaikoja, jotka eivät ole sokean kohtalon säätämiä vaan Jumalan asettamia. Tätä ihminen ei kuitenkaan aina käsitä, niin kuin jae 11 meille kertoo.

Saarnaaja on edellä osoittanut, että niin kauan kuin ihmisen elämän tarkoituksen ja mielekkyyden etsiminen tapahtuu vain tässä ajassa, vastaan tulee turhuutta. Kovakin työ on lopulta turhaa, jos se keskittyy vain tähän elämään. Ihminen ei ymmärrä, mistä kaikki johtuu ja minne ollaan matkalla. Kristitty ymmärtää, että lopullinen tavoite elämässä ei ole haalia maallista hyvää, vaan päästä taivaan kotiin. Jeesuksen sovitustyön kautta meillä on mahdollisuus tähän.