Ke 4.11.2026

Ps. 103:13-22

13Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin armahtaa Herra niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. 14Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme, muistaa, että olemme maan tomua. 15Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa, 16ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne. 17Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa 18kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan, muistavat hänen käskynsä ja elävät niiden mukaan. 19Herralla on istuimensa taivaissa, ja hänen valtansa alla on kaikki maa. 20Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te voimalliset sankarit, jotka hänen sanansa kuulette ja hänen käskynsä täytätte. 21Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot, kaikki hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa täytätte. 22Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan. Ylistä Herraa, minun sieluni!

Ruohoa

Suomen vuodenajat osoittavat selvästi, miten katoavaa kaikki vihreys voi olla. Kun syksy kääntyy talveksi, värit häviävät moneksi kuukaudeksi. Kevään tullessa koko luonto taas aivan räjähtää vihreyteen.

Luonnon kiertokulku on muistutus ihmisen elämästä. Vaikka emme haluaisi ajatella omaa kuolemaamme, syksy tuo sen joskus mieleen. Siksi syksy voi tuntua raskaalta ja surulliseltakin. Kaikki tuntuu kuolevan.

Mutta yksi ei kuole, ei koskaan. Jumala pysyy aina samana: elävänä ja rakastavana. Ja mikä ihmeellistä, hän myös jakaa meille kuolevaisille ihmisille oman kuolemattomuutensa. Häneen turvautuen mekin saamme elää ikuisesti kuoleman jälkeen. Jeesuksen sovitustyöhön turvautuva pääsee taivaaseen ja saa kerran ylistää Jumalaa siellä kaikkien enkeleiden ja muiden Jeesuksen omien kanssa. Se tulee olemaan huikea juhla!