Pe 6.11.2026

Ps. 116:1-19

1Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua, hän kuulee hartaan pyyntöni. 2Kun huudan häntä avuksi, hän kuuntelee. 3Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni, tuonelan kauhut ahdistivat minua, minut valtasi tuska ja murhe. 4Silloin minä huusin Herran nimeä: ”Herra! Pelasta minut!” 5Herra on oikeamielinen ja laupias, meidän Jumalamme on armollinen. 6Herra on avuttomien suojelija. Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni. 7Nyt olen saanut rauhan, Herra piti minusta huolen. 8Hän pelasti minut kuolemasta, hän säästi silmäni kyyneliltä, ei antanut jalkani astua harhaan. 9Minä saan vaeltaa Herran edessä elävien maassa. 10Minä uskon, ja siksi puhun. Olin tuhon partaalla. 11Hädän hetkellä minä näin: ihmisiin ei ole luottamista. 12Kuinka voisin maksaa Herralle sen, minkä hän on hyväkseni tehnyt? 13Minä kohotan uhrimaljan ja kiitän Herraa, pelastajaani. 14Minkä olen hänelle luvannut, sen teen, teen sen hänen kansansa nähden. 15Kallis on Herran silmissä hänen uskollistensa henki. 16Herra, kuule minua, palvelijaasi! Olen palvelijasi, sinun palvelijattaresi poika. Sinä olet katkaissut kahleeni. 17Herra, minä uhraan sinulle kiitosuhrin ja ylistän sinun nimeäsi. 18Minkä olen Herralle luvannut, sen teen, teen sen hänen kansansa nähden 19Herran temppelin esipihalla, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja!

Myrskyssä

Olet ehkä joskus nähnyt vanhoissa kirkoissa katosta roikkuvia laivojen pienoismalleja. Ne on tehty ja lahjoitettu kirkkoon juuri samasta syystä, josta psalmin kirjoittajakin puhuu: kiitoksena Jumalalle kuolemanvaarasta pääsystä. Myrskyyn joutuneen laivan kapteeni on tuonut laivansa pienoismallin kirkkoon muistutukseksi siitä, että Jumala voi auttaa silloinkin, kun inhimillisesti katsoen toivo on menetetty.

Mutta toisaalta, on myös paljon laivoja, joissa on ehkä huudettu avuksi Jumalaa, mutta silti ne ovat olleet tuhon omia. Titanic lienee näistä tunnetuin. Onko psalmin kirjoittaja sittenkään kovin vakuuttava?

Kun psalmin kirjoittaja sanoo ”nyt olen saanut rauhan” tai ”hän pelasti minut kuolemasta”, hän ehkä tarkoittaa myös jotain suurempaa kuin vain onnettomuudesta elävänä selviämistä. Kaikkihan kuolemme kerran, vaikka saisimme elää kuinka rauhallisen elämän. Kuoleman rajalla tärkeintä on se, että meillä on rauha Jumalan kanssa ja että turvaamme Jeesukseen pelastajanamme. Silloin saamme ”vaeltaa Herran edessä elävien maassa” koko ikuisuuden ajan taivaassa.