Pe 13.11.2026

Gal. 3:1-6

1Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna! 2Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin? 3Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin? 4Turhaanko tämä kaikki on tullut teidän osaksenne? Tuskinpa vain. 5Lahjoittaako Jumala teille Hengen ja antaako hän voimatekojen tapahtua teidän keskuudessanne sen tähden, että te noudatatte lain käskyjä, vai sen tähden, että te uskotte kuulemanne evankeliumin? 6Muistattehan Abrahamin: ”Hän uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi.”

Mieletöntä!

Leirillä voi olla ”mielettömän hauskaa”, mutta millainen on mieletön ihminen? Sellaisiksi Paavali galatalaisia nimitti. Se oli kovaa puhetta, mutta osoitti samalla hänen suurta huoltaan heistä. Galatalaiset luulivat, että usko oli heidän itsensä varassa, ja että he itse voisivat vaikuttaa Pyhään Henkeenkin.

Paavali tuo esille kristinuskon suurimman totuuden. Kristus on ottanut omaksi syykseen ihmiskunnan kaiken synnin. Hän on tullut kirotuksi joka ikisen ihmisen sijasta. Hän on kuollut kaikkien puolesta ja ostanut kaikki ihmiset vapaaksi lain langettamasta kirouksesta. Miksi kaikki eivät kuitenkaan tule vapautetuiksi lain, synnin, kuoleman, sielunvihollisen ja kadotuksen vallasta? Siksi, että he eivät suostu siihen pelastukseen, jonka Jeesus on heille valmistanut. He uskovat mieluummin itseensä, omiin tekoihinsa tai kokemuksiinsa kuin Jeesuksen suorittamaan lunastukseen.