To 21.8.2025

Matt. 15:21-28

21Lähdettyään sieltä Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle. 22Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: ”Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni.” 23Mutta hän ei vastannut naiselle mitään. Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: ”Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa.” 24Mutta Jeesus vastasi: ”Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.” 25Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: ”Herra, auta minua!” 26Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.” 27”Ei olekaan, Herra”, vastasi nainen, ”mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia.” 28Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot.” Siitä hetkestä tytär oli terve.

Sinnikäs pyyntö

Miksi ihmeessä Jeesus suhtautuu kanaanilaiseen naiseen näin torjuvasti? Tuo ulkomaalainen nainen heittäytyy Jeesuksen jalkoihin ja rukoilee häneltä apua kuin harras rukoilija: ”Herra, auta minua!” Tämän lisäksi nainen ei varsinaisesti pyydä apua itselleen, vaan riivatulle tyttärelleen. Tuo äiti nöyrtyy vaikka mihin lapsensa tähden.

Juutalaisilla ja kanaanilaisilla oli traumaattinen historia. Siihen kuului paljon vihaa ja kaunaa. Jo Raamatun alkuluvuissa määritetään, että seemiläiset – juutalaiset – tulisivat johtamaan kanaanilaisia. 1. Moos. 9:26: ”Kanaan olkoon Seemin orja.” Jeesus oli tullut ennen kaikkea juutalaisia varten – vasta heidän jälkeensä koittaisi pakanoiden aika. Nyt tuo kanaanilainen nainen kuitenkin vaatimalla vaatii, että pelastushistorian rattaisiin laitettaisiin vauhtia, riivatun lapsen tähden. Hän on valmis heittämään vanhat heimokaunat roskikseen. Juuri naisen usko ja sanat Jeesukselle saavat Herran pään kääntymään. Usko todella avaa ovet!