Su 12.4.2026

Luuk. 24:28-35

28He olivat jo saapumassa kylään, jonne olivat menossa. Jeesus oli jatkavinaan matkaansa, 29mutta he estivät häntä lähtemästä ja sanoivat: ”Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan.” Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen. 30Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille. 31Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. Mutta samassa hän jo oli poissa heidän näkyvistään. 32He sanoivat toisilleen: ”Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?” 33Heti paikalla he lähtivät matkaan ja palasivat Jerusalemiin. Siellä olivat koolla yksitoista opetuslasta ja muut heidän joukkoonsa kuuluvat. 34Nämä sanoivat: ”Herra on todella noussut kuolleista! Hän on ilmestynyt Simonille.” 35Nuo kaksi puolestaan kertoivat, mitä matkalla oli tapahtunut ja miten he olivat tunteneet Jeesuksen, kun hän mursi leivän.

Tuntematon mutta tuttu

Ruumiillisesti ylösnoussut Jeesus ei enää palannut tähän katoavaan elämään, vaan hän sai ylösnousemusruumiin, joka ylittää näkyvän luomakunnan lainalaisuudet. Hän ilmestyi opetuslapsilleen 40 päivän ajan, Paavalille jopa sen jälkeenkin, mutta oli ilmeisesti suurimman osan ajasta näkymättömissä. Aina hän ei ollut helposti tunnistettavissa. Emmauksen tien opetuslapset tunnistivat hänet hänen kärsimysarvistaan.

Me emme näe Jeesusta, mutta tunnistamme hänet aivan samoista asioista kuin opetuslapsetkin. Ensinnäkin hänen sanoistaan, ja toiseksi siitä, että hän on kuollut ristillä puolestamme. Jos Jeesuksesta puhutaan vain hyvänä opettajana tai kilttinä ihmisenä, tämä ei ole Jeesus. Jeesuksen olennainen ominaisuus ovat haavat – se, että hän kärsi ja kuoli puolestamme.