Ma 20.4.2026
Ps. 59:1-18
1Laulunjohtajalle. Lauletaan niin kuin ”Älä tuhoa”. Daavidin runo, jonka hän sepitti, kun Saul oli lähettänyt miehiä vartioimaan hänen taloaan ja aikoi tappaa hänet. 2Pelasta minut vihollisteni käsistä, Jumalani, suojele minua, kun he hyökkäävät kimppuuni. 3Päästä minut pahantekijöiden kynsistä, pelasta minut murhamiehiltä. 4He vaanivat henkeäni, väkivahvat väijyvät minua, vaikka en ole rikkonut enkä ole tehnyt väärin, Herra. 5Olen viaton, mutta he syöksyvät miehissä kimppuuni. Katso puoleeni, tule apuun! 6Sinä olet Herra Jumala Sebaot, Israelin Jumala. Herää, vedä tilille väärien jumalien palvelijat, älä armahda pahantekijöitä! (sela) 7He tulevat joka ilta, haukkuvat kuin koirat ja kiertelevät kaupungissa. 8Kuola valuu heidän suustaan, heidän sanansa ovat miekkoja. He uskovat, että kukaan ei kuule. 9Mutta sinä, Herra, naurat heille, pidät pilkkanasi väärien jumalien palvelijoita. 10Jumala, minun voimani, sinua minä odotan, sillä sinä olet turvani. 11Uskollinen Jumalani, sinä kuljet edelläni ja annat minun nähdä, mikä on vihollisteni kohtalo. 12Älä tyystin surmaa heitä, ettei kansani unohtaisi sinua. Herra, meidän kilpemme, aja heidät hajalle, lyö heidät maahan. 13Joka sanalla, jonka he puhuvat, he tekevät syntiä. Johtakoon heidän ylpeytensä heidät ansaan, he ovat syytäneet kirouksia ja valheita. 14Tehköön vihasi heistä lopun. Hävitä heidät! He saavat nähdä, että Jumala on Jaakobin hallitsija, valtias maan ääriin saakka. (sela) 15He tulevat joka ilta, haukkuvat kuin koirat ja kiertelevät kaupungissa, 16etsivät ruokaa, ja jos eivät saa kyllikseen, ulvovat läpi yön. 17Mutta minä laulan sinun voimastasi ja ylistän sinun uskollisuuttasi joka aamu, sillä sinä olet turvani, pakopaikka hädän päivänä. 18Jumala, minun voimani, sinulle minä laulan, sillä sinä olet turvani, uskollinen Jumalani.
Viattoman piina
Luen tätä psalmia ristin äärellä. En voi teeskennellä, että psalmi olisi kirjoitettu juuri minua varten. Olen rikkonut, olen tehnyt väärin, en ole viaton. Ehkä itse olen se, joka on toisille tehnyt väärin.
Kuitenkin psalmi on juuri minulle. Jos joskus harhaannun ajattelemaan, että olen elänyt ihan hyvin, ja Jumala siksi varmaan tykkää minusta, psalmi tarjoaa kristallinkirkkaan peilin: viaton en sentään ole. Onko minulla siis mitään toivoa?
Toisin kuin minä, Kristus oli syytön. Syyttömänä hän kärsi pahantekijöiden sekä pahuuden henkivaltojen hyökkäykset. Tätä psalmiako hän ristillä riippuessaan muisteli? Silloin en usko Jumalan nauraneen, vaan päinvastoin itkeneen sitä suunnatonta kipua, jonka syntien sovittaminen vaati hänen ainoalta Pojaltaan. Hänen uhrinsa vuoksi me olemme syyttömiksi julistettuja. Meillä on pakopaikka kaikkina hädän päivinä.
Miten psalmi muuttuu, kun luet sitä omasta elämästäsi käsin, ja sitten Jeesuksen elämästä käsin?
Miksiköhän psalmissa pyydetään, ettei Jumala surmaisi kaikkia vihollisia (jae 12)?
