La 18.7.2026

Luuk. 14:7-14

7Jeesus pani merkille, että vieraat pyrkivät aterialla asettumaan parhaille paikoille. Niinpä hän esitti heille vertauksen: 8”Kun sinut on kutsuttu pitoihin, älä asetu kunniapaikalle. Joku vieraista saattaa olla sinua arvokkaampi, 9ja isäntä, joka on teidät molemmat kutsunut, tulee sanomaan sinulle: ’Anna tämä paikka hänelle.’ Silloin joudut nolona siirtymään viimeiselle sijalle. 10Ei – kun sinut kutsutaan, valitse pöydässä kaikkein vaatimattomin paikka. Silloin isäntä tulee ja sanoo sinulle: ’Ystäväni, siirry tänne lähemmäksi’, ja sinä saat suuren kunnian kaikkien vieraiden nähden. 11Joka itsensä korottaa, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se korotetaan.” 12Sitten Jeesus sanoi talon isännälle: ”Kun järjestät päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita. Hehän saattavat vuorostaan kutsua sinut, ja näin sinä saat kaikesta palkan. 13Ei – kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita. 14Autuas olet, kun aika tulee, sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat palkkasi silloin, kun vanhurskaat herätetään kuolleista.”

Arvostusta

Kirkossa etupenkit jäävät usein tyhjiksi. Joku ei ehkä koe olevansa arvollinen etupenkkiin – toinen taas haluaa muuten vaan pysytellä turvallisesti taka-alalla. Jeesus opetti olemaan tarkkana oman paikkansa valitsemisessa kutsuilla. Suomalainen sananlasku on samoilla linjoilla hänen kanssaan: ”Tunne oma arvosi, anna arvo toisellekin”.

Jeesuksen toinen aterian yhteydessä antama opetus tuntuu sen sijaan sopivan huonosti oman aikamme käytäntöihin. Jos me joitakin kutsumme kotiimme, niin eikö juuri ystäviä ja kavereita! Jeesuksen opetuksen kärkenä on kuitenkin huomion kiinnittäminen motiiveihimme. Ystäviä ja naapureita saa toki kutsua kylään, kunhan teemme sen ilman itsekkäitä taka-ajatuksia eli oman edun tavoittelua.