Ma 20.7.2026

Luuk. 14:25-35

25Jeesuksen mukana kulki suuri joukko ihmisiä. Hän kääntyi ja sanoi heille: 26”Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään, hän ei voi olla minun opetuslapseni. 27Joka ei kanna ristiään ja kulje minun jäljessäni, ei voi olla minun opetuslapseni. 28Jos joku teistä aikoo rakentaa tornin, niin kai hän ensin istuutuu arvioimaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi. 29Muuten voi käydä niin, että hän laskee perustuksen mutta joutuu jättämään työn kesken. Silloin kaikki, jotka tämän näkevät, alkavat pilkata häntä: 30’On siinäkin mies! Alkoi rakentaa, mutta kesken se jäi.’ 31”Tai jos kuningas on lähdössä taisteluun toista kuningasta vastaan, niin kai hän ensin istuutuu harkitsemaan, pystyykö hän kymmenellätuhannella miehellä kohtaamaan vihollisen, joka on tulossa kahdenkymmenentuhannen miehen voimalla. 32Ellei hän siihen pysty, hän lähettää rauhanneuvottelijoita, kun vihollinen on vielä kaukana. 33”Tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on. 34”Suola on tarpeellista. Mutta jos suolakin menettää makunsa, millä se saadaan taas suolaiseksi? 35Ei sillä ole käyttöä, ei pellossa eikä tunkiossa. Pois se heitetään. Jolla on korvat, se kuulkoon!”

Arvokas kristityn osa

Pienen piirin ateriakeskusteluista Jeesus siirtyy nyt tielle ja massojen keskelle. Hän tiesi olevansa matkalla ristille. Siksi hän haastaa myös kanssakulkijat kantamaan omaa ristiään.

Jeesuksen sanat jakeissa 26 ja 33 tuntuvat kovilta tämän päivän raamatunlukijasta. Ne on ymmärrettävä itämaisen värikkään puheenparren taustaa vasten. Jeesus haluaa vain sanoa, ettei mitään maallista rakkautta voi verrata rakkauteemme häntä kohtaan tai asettaa sen yläpuolelle. First things first!

Kahdella lyhyellä vertauksellaan Jeesus haluaa korostaa kustannusten laskemisen tärkeyttä. Kristityksi ei tulla eikä kristittynä eletä tuosta vain – tai sitten olemme unohtaneen armon hinnan.