Pe 24.7.2026

Luuk. 16:1-8

1Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen: ”Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. 2Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: ’Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.’ 3Mies mietti: ’Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. 4 – Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.’ 5Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. ’Paljonko olet velkaa isännälleni?’ hän kysyi ensimmäiseltä. 6’Sata astiaa öljyä’, tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.’ 7Sitten hän kysyi toiselta: ’Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?’ Tämä vastasi: ’Sata tynnyriä vehnää.’ Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, merkitse kahdeksankymmentä.’” 8Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi: ”Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset.

Ovelaa toimintaa

Ensi lukemalla tämä raamatunkohta tuntuu oudolta – ei kai epärehellisyyttä pitäisi kehua? Tarkkaan lukien kehumisen aiheena ei ollut epärehellisyys vaan viisaus. Kuvittelen tapahtumien edenneen näin: Isäntä epäili taloudenhoitajaansa vilpistä ja tuhlailusta ja vaati tilintarkastusta. Epäilys osoittautui todeksi. Tilintarkastajien lausunto ei edellyttänyt tilien hyväksymistä eikä vastuuvapauden myöntämistä. Sen sijaan ne edellyttivät potkuja, ehkä lailliseen edesvastuuseen joutumista.

Kylmä hiki otsalla helmeillen taloudenhoitaja lähti velkakirjojen kanssa isäntänsä velallisten juttusille luvaten hävyttömän roimat alennukset. Asia tuli isännän korviin ilmeisesti niin, että nuo osittain armahdetut velalliset tulivat kiittämään isäntää ja kehumaan tämän inhimillisyyttä ja lempeyttä, jota ilman velalliset olisivat olleet hukassa. Isäntä sai hyväntekijän maineen. Kyllä hän aavisti, että velmulla taloudenhoitajalla oli sormet tässä pelissä kyynärpäitä myöten. Nyt isäntä kehui taloudenhoitajaansa – siis isäntä, ei Herra Jumala eikä Herra Jeesus.