To 30.7.2026

Luuk. 18:1-8

1Jeesus esitti opetuslapsille vertauksen opettaakseen, että aina tulee rukoilla, koskaan lannistumatta: 2”Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä piitannut ihmisistä. 3Samassa kaupungissa eli myös leskivaimo, joka tavan takaa tuli tuomarin luo pyytämään: ’Ratkaise jo asiani, tuomitse riitapuoleni.’ 4Pitkään aikaan tuomari ei suostunut. Sitten hän kuitenkin ajatteli: ’Kaukana siitä, että pelkäisin Jumalaa tai piittaisin ihmisistä, 5mutta tästä leskestä on minulle vaivaa. Minä autan häntä saamaan oikeuden, muuten hän ennen pitkää repii minulta silmät päästä.’” 6Herra sanoi: ”Huomatkaa: noin ajatteli väärämielinen tuomari. 7Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan? 8Minä sanon teille: hän hankkii heille oikeuden viipymättä. Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?”

Saa olla sitkeä

Löytääköhän Jeesus takaisin palatessaan enää uskoa maan päältä? Onhan toisaallakin Raamatussa ennustettu suurta luopumusta Jeesuksen paluun edellä. Onko nyt sen aika? Ainakin monet ateistit tuntuvat olevan liikuttavan varmoja oikeassa olemisestaan. He ovat mielestään omaksuneet tieteellisen maailmankuvan, johon Jumala ei ”valitettavasti” mahdu. He tietävät mielestään liikaa voidakseen uskoa Jumalaan. Näin sanoessaan he kuitenkin vain osoittavat tietämyksensä rajoittuneisuuden. Samalla he monopolisoivat tieteen itselleen ja näkemyksilleen, lievästi sanoen kyseenalaisin perustein.

Tätä silmällä pitäen Jeesus neuvoo uskovia määrätietoisesti sinnittelemään uskossaan. Ei Jumalan olemassaolo lopu ateistien uskon puuttumiseen, eikä mikään Raamatun sanomassa muutu. Ei oikeuskaan muutu muuksi sillä, että tuomari heittäytyy kyyniseksi ja hoitaa hommansa vasta sitten, kun oikeuksiaan penäävän lesken alituinen räpätys alkaa käydä hermoon. Pidetään siis rukousyhteys sitkeästi auki. Aina. Jumala ei räpätykseemme hermostu!