Ke 14.10.2026

Ilm. 21:1-8

1Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. 2Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. 3Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, 4ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” 5Valtaistuimella istuva lausui: ”Uudeksi minä teen kaiken.” Hän sanoi: ”Kirjoita nämä sanat muistiin. Ne ovat luotettavat ja todet.” 6Vielä hän sanoi minulle: ”Nyt ne ovat käyneet toteen. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Sille, jolla on jano, minä annan lahjaksi vettä elämän veden lähteestä. 7Tämä on voittajan palkinto. Minä olen hänen Jumalansa, ja hän on minun poikani. 8Mutta pelkurit, luopiot ja iljetysten kumartajat, murhamiehet ja irstailijat, noidat, epäjumalien palvelijat ja kaikki valheen orjat saavat tämän palkan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Tämä on toinen kuolema.”

Vihdoin taivaassa

Ilmestyskirja on kertonut dramaattisesti ja kuvakieltä käyttäen, kuinka tämä maailma on pahan vallassa, mutta samalla muistuttanut Jumalan lopullisesta voitosta. Kaksi viimeistä lukua vievät meidät perille taivaaseen, jossa kaikki pahuus on lopullisesti poissa. Tätäkin vaihetta kuvataan erilaisin symbolisin vertauskuvin, sillä mitkään sanat eivät riitä kertomaan, millaista tuonpuoleisessa maailmassa on. Ihminen haluaisi kovasti sen tietää, mutta koska kysymys on ikuisuudesta, jossa ei enää ole aikaa eikä paikkaa ja jossa kaikki on toisin, on turvauduttava pelkkiin vertauskuviin.

Ensin kerrotaan uudesta taivaasta ja uudesta maasta. Olennaista on, että siellä missä itse Jumala on, ei ole enää mitään pahaa. Taivasta on helpompi kuvata sanomalla, mitä siellä ei ole, kuin mitä siellä on. Siellä ei ole syntiä, sairautta, kipua, yksinäisyyttä, kyyneleitä, kuolemaa, ei siis mitään sellaista, mikä täällä on vaivannut ja ahdistanut.