To 29.10.2026

2. Kun. 4:8-37

8Kun Elisa eräänä päivänä matkallaan kulki Sunemin kautta, muuan varakas nainen pyysi pyytämällä, että hän tulisi aterialle. Ja kun Elisa myöhemmin kulki siitä ohi, hän poikkesi aina naisen kotiin aterioimaan. 9Nainen sanoi miehelleen: ”Usko minua, tuo Jumalan mies, joka aina poikkeaa meillä, on pyhä. 10Emmekö voisi rakentaa hänelle pienen kattohuoneen ja viedä hänelle sinne vuoteen, pöydän ja tuolin ja lampun? Silloin hän voisi tänne poiketessaan vetäytyä sinne.” 11Kun Elisa eräänä päivänä taas tuli taloon, hän meni kattohuoneeseen ja asettui siellä makuulle. 12Hän sanoi palvelijalleen Gehasille: ”Kutsu tuo sunemilaisvaimo tänne.” Gehasi huusi häntä, ja nainen tuli ja jäi seisomaan Gehasin eteen. 13Elisa sanoi palvelijalleen: ”Kysy, mitä minä voisin tehdä hänen hyväkseen, kun hän on näin runsaasti osoittanut meille kunnioitusta. Kysy, onko hänellä jotakin pyydettävää kuninkaalta tai sotaväen päälliköltä.” Mutta nainen sanoi: ”Minähän elän täällä rauhassa omieni parissa.” 14”Mitä minä sitten voisin tehdä hänen hyväkseen?” Elisa kysyi. ”Hänellä ei ole poikaa”, Gehasi vastasi, ”ja hänen miehensä on vanha.” 15Silloin Elisa sanoi: ”Kutsu hänet sisään.” Gehasi kutsui naista, ja tämä jäi ovelle seisomaan. 16Elisa sanoi: ”Tulevana vuonna tähän samaan aikaan sinulla on oma poika sylissäsi.” Nainen vastasi: ”Herrani, Jumalan mies, älä pidä minua pilkkanasi.” 17Mutta nainen tuli raskaaksi, ja määräaikaan seuraavana vuonna hän synnytti pojan, juuri niin kuin Elisa oli hänelle sanonut. 18Poika varttui, ja eräänä päivänä hän lähti leikkuuväen luo isäänsä tapaamaan. 19Hän valitti isälleen: ”Voi kuinka päähäni koskee!” Isä sanoi silloin palvelijalleen: ”Kanna hänet äitinsä luo.” 20Palvelija nosti pojan käsivarsilleen ja kantoi hänet kotiin äidin luo. Poika istui keskipäivään saakka äitinsä sylissä, ja sitten hän kuoli. 21Nainen vei hänet kattohuoneeseen Jumalan miehen vuoteelle, sulki oven perässään ja meni ulos. 22Hän huusi miestään ja sanoi: ”Pane joku palveluspoika tuomaan tänne aasi. Minun on nyt kiireesti mentävä Jumalan miehen luo. Tulen kyllä pian takaisin.” 23”Miksi sinä tänään menet hänen luokseen?” mies kysyi. ”Eihän nyt ole uudenkuun päivä eikä sapatti.” ”Ole huoleti”, vaimo vastasi. 24Hän satuloi aasin ja sanoi palveluspojalleen: ”Taluta sinä aasia. Et saa pysähtyä kesken matkan, ellen minä käske.” 25Niin nainen lähti matkaan ja saapui Jumalan miehen luo Karmelinvuorelle. Elisa näki jo kaukaa, että hän oli tulossa, ja sanoi palvelijalleen Gehasille: ”Eikö tuo ole se sunemilainen nainen? 26Mene joutuin häntä vastaan ja kysy, mitä hänelle ja hänen miehelleen ja pojalleen kuuluu.” Nainen vastasi Gehasin kysymykseen: ”Pelkkää hyvää.” 27Mutta kun hän tuli vuorelle Jumalan miehen luo, hän lyyhistyi maahan ja syleili hänen jalkojaan. Gehasi tuli siihen ja aikoi työntää naisen pois, mutta Jumalan mies sanoi: ”Anna hänen olla. Hän on murheissaan, mutta Herra on salannut minulta hänen surunsa eikä ole kertonut siitä minulle.” 28Nainen sanoi: ”Pyysinkö minä sinulta poikaa, herrani? Enkö minä sanonut, ettei sinun pidä herättää minussa turhia toiveita?” 29Silloin Elisa sanoi Gehasille: ”Vyötä viittasi, ota sauvani käteesi ja lähde matkaan. Jos tapaat jonkun, älä jää vaihtamaan tervehdyksiä hänen kanssaan. Kun tulet perille, aseta sauvani pojan kasvoille.” 30Mutta pojan äiti sanoi: ”Niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä elät, minä en lähde ilman sinua.” Niin Elisa lähti naisen mukaan. 31Gehasi ehti perille ennen heitä. Hän asetti sauvan pojan kasvoille, mutta tämä ei äännähtänytkään, mitään elonmerkkiä ei näkynyt. Gehasi lähti Elisaa vastaan ja kertoi, ettei poika ollut vironnut. 32Kun Elisa meni huoneeseensa, poika makasi vuoteella kuolleena. 33Elisa sulki oven perässään, rukoili Herraa 34ja asettui sitten makaamaan pojan päälle. Hän pani suunsa pojan suulle, silmänsä hänen silmilleen ja kämmenensä hänen kämmenilleen, ja kun hän painautui poikaa vasten, tämän ruumis lämpeni. 35Sitten hän nousi seisaalleen ja käveli huoneessa kerran edestakaisin. Kun hän uudestaan asettui pojan päälle, poika aivasti seitsemän kertaa ja avasi silmänsä. 36Elisa huusi silloin Gehasia ja sanoi: ”Kutsu pojan äiti tänne.” Gehasi kutsui naista, ja nainen tuli profeetan luo. ”Ota poikasi”, sanoi Elisa. 37Nainen polvistui hänen eteensä ja kumarsi maahan asti. Sitten hän nosti pojan syliinsä ja meni ulos.

Pyydä, niin paljon saat

Jumala voi auttaa vielä silloinkin, kuin tavallisen ajattelutavan mukaan mitään toivoa ei enää pitäisi olla. Raamatussa on monia äitejä (Saara, Hanna, Elisabet), jotka olivat jo menettäneet toivon lapsen saamisesta, mutta saaneet kuitenkin Jumalalta yllättäen avun. Mutta vielä yllättävämpää on, että Jumala pystyy nostamaan ihmisen kuolleista elämään!

Sunemilaisen äidin usko yllättää: hän ei jää suremaan poikaansa, vaan rientää heti hakemaan apua Jumalan profeetalta. Naisen käytös tuo mieleen Jeesuksen lupauksen siitä, että pyytämämme asia toteutuu aivan varmasti (Mark. 11:24). Raamattu kertoo ihmeistä melko arkisesti – ihan ohimennen mainitaan, että näin siinä sitten tapahtui: poika aivasti seitsemän kertaa, ja avasi silmänsä. Tässä näkyy Raamatun kirjoittajien luottamus siihen, että kaikki on Jumalalle mahdollista. Se, mitä nyt on tapahtunut, on kuitenkin paljon pienempää kuin se, mitä tulevaisuudelta Raamatun sanan perusteella odotamme. Silloin kaikki kuolleet herätetään kuolleista!