La 31.10.2026

Ps. 85:1-14

1Laulunjohtajalle. Korahilaisten psalmi. 2Herra, sinä olet ollut maatasi kohtaan hyvä. Sinä käänsit Jaakobin suvun kohtalon, 3sinä annoit anteeksi kansasi synnit, pyyhit pois kaikki sen rikkomukset. (sela) 4Sinä taltutit suuttumuksesi, sammutit vihasi hehkun. 5Käänny jälleen puoleemme, Jumala, pelastajamme, älä enää ole meille vihoissasi! 6Kestääkö sinun vihasi iäti, jatkuuko se polvesta polveen? 7Kunpa jälleen kääntyisit puoleemme ja virvoittaisit meidät, niin kansasi saisi iloita sinusta. 8Herra, osoita, että olet uskollinen, pelasta meidät! 9Minä kuuntelen, mitä Herra Jumala puhuu. Hän lupaa rauhan kansalleen, omilleen – älkööt he enää eksykö mielettömyyteen! 10Hän antaa apunsa niille, jotka häntä palvelevat, ja niin meidän maamme saa takaisin kunniansa. 11Laupeus ja uskollisuus kohtaavat, oikeus ja rauha suutelevat toisiaan. 12Uskollisuus versoo maasta ja oikeus katsoo alas taivaasta. 13Herra antaa kaiken hyvän, maa antaa satonsa. 14Herran edellä kulkee oikeus, se valmistaa Herralle tien.

Suomi Jumalalle

Ajattelemme uskoa usein hyvin henkilökohtaisena asiana. Ja sitähän se tietysti onkin. Ihminen pelastuu vain omalla uskollaan Jeesukseen. En voi luottaa nuorisonohjaajani, seurakuntani kirkkoherran tai edes isoäitini uskoon, kun joudun viimeiselle tuomiolle. Siellä minut pelastaa vain se, että ihan itse luotan ja uskon Jeesukseen.

Raamattu antaa meille kuitenkin myös toisenlaisen kuvan uskosta. Se on myös hyvin yhteisöllistä. Jumala johdattaa, siunaa ja myös tuomitsee yhteisöjä, jopa kokonaisia kansoja. Tämän psalmin kirjoittaja puhuu omasta kansastaan ja toivoo, että Jumala siunaisi sitä.

Voisimmeko pyytää samoja asioita meille suomalaisille? Kyllä voimme. Saamme rukoilla, että Jumala voisi kääntyä puoleemme, eikä olisi enää vihainen meille. Että hän virvoittaisi suomalaiset, pelastaisi meidät ja antaisi rikkomuksemme anteeksi. Se, joka ryhtyy rukoilemaan oman kansansa puolesta, alkaa nähdä ympäristönsä uusin silmin. Kokeile vaikka!