Ti 3.11.2026

Ps. 103:1-12

1Daavidin psalmi. Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään. 2Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. 3Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni. 4Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella. 5Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka. 6Vanhurskaat ovat Herran teot, hän tuo oikeuden sorretuille. 7Hän osoitti tiensä Moosekselle ja näytti Israelille suuret tekonsa. 8Anteeksiantava ja laupias on Herra. Hän on kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri. 9Ei hän iäti meitä syytä, ei hän ikuisesti pidä vihaa. 10Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan, ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet. 11Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä, niin on Herran armo suuri niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. 12Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme.

Suurinta on armo

Olet ehkä rippikoulussa oppinut tämän armon määritelmän: Ansioton Rakkaus Minun Osakseni. Psalmissa puhutaan juuri tällaisesta armosta. Ensiksikin psalmin kirjoittaja ymmärtää, että hän ei ole ansainnut Jumalalta mitään. ”Ei hän (=Jumala) rangaissut niin kuin olisimme ansainneet”, hän kirjoittaa. Hän yrittää myös kuvata Jumalan suurta rakkautta todella kauniisti: Jumalan rakkaus on seppele hänen päässään. Sanat ”Hän ravitsee minut aina hyvyydellään” eivät jätä mitään tulkinnan varaa: kirjoittaja todella luottaa siihen, että ansioton rakkaus on myös hänen ulottuvillaan ja suorastaan ympäröi hänet jatkuvasti.

Oletko sinä ajatellut Jumalan rakkautta näin konkreettisesti? Että se olisi pääsi päällä, kaikkialla ympärilläsi, kalliona jalkojesi alla? Eikä se koskaan horjuisi tai katoaisi, teet sitten itse mitä hyvänsä! Tällaista on Jumalan armo ja rakkaus.