2.

Abraham

1. Moos. 15:1–21

1Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana: ”Älä pelkää, Abram. Minä olen sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin suuri.” 2Abram sanoi: ”Herra, minun Jumalani, mitä sinä minulle antaisit? Olenhan jäänyt lapsettomaksi, ja minun omaisuuteni perii damaskolainen Elieser.” 3Abram sanoi vielä: ”Ethän ole antanut minulle jälkeläistä, ja siksi palvelijani saa periä minut.” 4Mutta hänelle tuli tämä Herran sana: ”Ei hän sinua peri, vaan sinut perii sinun oma poikasi.” 5Ja Herra vei hänet ulos ja sanoi: ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä.” 6Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi. 7Herra sanoi Abramille: ”Minä olen Herra, joka toin sinut Kaldean Urista antaakseni sinun omaksesi tämän maan.” 8Mutta Abram kysyi: ”Herra, minun Jumalani, mistä minä voin tietää, että saan sen omakseni?” 9Silloin Herra sanoi hänelle: ”Hae kolmivuotias hieho, kolmivuotias vuohi, kolmivuotias pässi, metsäkyyhky ja kyyhkysenpoikanen.” 10Ja Abram haki ne kaikki, halkaisi ne keskeltä ja asetti kunkin eläimen puolikkaat vastakkain; lintuja hän ei kuitenkaan halkaissut. 11Kun ruhojen päälle laskeutui petolintuja, Abram ajoi ne pois. 12Auringon laskiessa Abram vaipui horrokseen, ja synkkä kauhu valtasi hänet. 13Silloin Herra sanoi hänelle: ”Sinun tulee tietää, että jälkeläisesi joutuvat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa. Heistä tulee siellä orjia, ja heitä sorretaan neljäsataa vuotta. 14Mutta minä rankaisen myös sitä vierasta kansaa, jonka orjiksi he joutuvat, ja he pääsevät lähtemään sieltä suuri omaisuus mukanaan. 15Sinä itse saat kuitenkin mennä rauhassa isiesi luo ja pääset hautaan hyvän vanhuuden jälkeen. 16Sinun jälkeläisistäsi palaa tänne vasta neljäs sukupolvi, sillä amorilaisten syntien määrä ei vielä ole täyttynyt.” 17Auringon laskettua tuli pilkkopimeä, ja silloin näkyi uunin savuava roihu ja soihdun lieska, joka liikkui uhrilihojen välissä. 18Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton ja lupasi hänelle: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan Egyptin rajapurosta Eufratin suureen virtaan saakka, 19tämän maan, jossa asuvat keniläiset, kenasilaiset ja kadmonilaiset, 20heettiläiset, perissiläiset ja refalaiset, 21amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset.”

Taustaa

Abram/Abraham oli Nooan pojan Seemin jälkeläinen. Hän eli 2000-luvulla eKr. Ur oli aikansa suurkaupunki ja tärkeä kulttuurin keskus – Abrahamkin oli todennäköisesti kirjoitustaitoinen. Hän oli rikas jo Harranista lähtiessään ja myöhemminkin (esim. 1. Moos. 13:2).

Abraham palveli epäjumalia ennen kuin sai Jumalan kutsun. Jumala lupasi hänelle maan, kansan ja siunauksen (1. Moos. 12:1–2). Abraham rakensi alttarin Betelin ja Ain väliin, eli vähän nykyisestä Jerusalemista pohjoiseen.

Abraham on edellä ollut vaimonsa Saaran kanssa Egyptissä, tullut takaisin Kanaaninmaahan, eronnut sukulaisestaan Lootista, käynyt sotaa ja saanut siunauksen pappi Melkisedekiltä – mutta ei ole vieläkään saanut Jumalan lupaamaa lasta.

Keskustelukysymyksiä

a) Jakeet 1–6

Tuohon aikaan oli tavallista, että lapseton pariskunta adoptoi palvelijan perillisekseen.

1. Mikä vuorokaudenaika raamatunkohdassa on? Onko sillä mielestäsi jotain merkitystä?
2. Mitä Abram pelkäsi? Oliko pelko mielestäsi perusteltua?
3. Millaisia tunteita näet Abramin vastauksessa jakeessa 2?
4. Millä tavalla Jumala hoitaa (masentunutta) Abramia?
5. Oletko itse kokenut tilannetta, jossa käperryt itseesi ja joku ihminen tai Jumala saa sinut näkemään asiat laajemmin?
6. Mikä teki Abramin Jumalalle kelpaavaksi eli vanhurskaaksi?

b) Jakeet 7–21

Ihmisten väliset liitot tehtiin samoin kuin tässä, ja samalla sanottiin: ”Tapahtukoon minulle näin, jos en pidä tätä liittoa.” Toimenpide kesti jonkin aikaa.

7. Miksi Jumala teki liiton Abramin kanssa? Mihin liitto oli vastaus?
8. Miksi Abramin valtasi ”synkkä kauhu”? Millaisia ajatuksia tällaisessa tilassa voi nousta mieleen?
9. Miltä Jumalan sanat jakeissa 13–16 kuulostivat Abramin korvissa noina kauhun hetkinä?
10. Mitä Jumala vaati Abramilta?
11. Mitä tapahtuu jakeessa 17? Mikä merkitys sillä on?

Lopuksi

Luetaan lopuksi Room. 4:13, 16–25

13Ei Jumala sen vuoksi luvannut Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen koko maailmaa perinnöksi, että Abraham noudatti lakia, vaan siksi, että Abraham katsottiin vanhurskaaksi, kun hän uskoi.

16Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä, 17niin kuin on kirjoitettu: ”Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi.” Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. 18Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja niin hän uskoi tulevansa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti: ”Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku.” 19Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka hän, lähes satavuotiaana, tiesi elinvoimansa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen. 20Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian 21varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. 22Sen vuoksi Jumala katsoikin hänet vanhurskaaksi. 23Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, 24vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. 25Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.