5. Gideon

Tuom. 6:11–24

11Herran enkeli tuli Ofraan ja asettui suuren puun alle, joka kasvoi Abieserin sukuun kuuluvan Joasin maalla. Joasin poika Gideon oli juuri puimassa vehnää viinikuurnassa pitääkseen viljan piilossa midianilaisilta. 12Herran enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi: ”Herra on kanssasi, sinä urhea soturi!” 13Gideon vastasi: ”Voi, herrani, jos Herra todella on meidän kanssamme, niin miksi kaikki nämä onnettomuudet ovat kohdanneet meitä? Missä ovat kaikki hänen ihmetyönsä, joista isämme aina puhuivat kertoessaan, kuinka Herra toi meidät pois Egyptistä? Herra on nyt hylännyt meidät ja jättänyt meidät midianilaisten armoille.” 14Silloin Herra katsoi häneen ja sanoi: ”Käytä sitä voimaa, joka sinussa on. Mene ja pelasta Israel midianilaisten käsistä. Minä lähetän sinut!” 15Mutta Gideon vastasi hänelle: ”Herrani, kuinka minä voisin pelastaa Israelin? Minähän olen Manassen heimon vähäpätöisintä sukua ja olen perheemme nuorin.” 16Herra sanoi hänelle: ”Kun minä olen sinun kanssasi, sinä kukistat midianilaiset, aivan kuin vastassasi olisi yksi ainoa mies.” 17Gideon sanoi hänelle: ”Jos olen saanut osakseni sinun suosiosi, niin anna minulle jokin merkki siitä, että sinä todella itse puhut minun kanssani. 18Pysythän täällä, kunnes tulen takaisin ja tuon eteesi ruokauhrin.” Herra sanoi: ”Minä jään odottamaan sinua.” 19Gideon meni ja valmisti uhriksi nuoren pukin, leipoi happamattomia leipiä eefa-mitallisesta jauhoja ja pani lihan koriin ja liemen ruukkuun. Sitten hän palasi suuren puun juurelle Jumalan enkelin luo ja asetti ruoat tarjolle hänen eteensä. 20Mutta enkeli sanoi hänelle: ”Pane liha ja leivät tuohon kalliolle ja kaada liemi niiden päälle.” Gideon teki niin. 21Silloin Herran enkeli ojensi sauvan, joka hänellä oli kädessään, ja kosketti sen kärjellä lihaa ja leipiä, ja kalliosta kohosi tuli, jonka liekit söivät lihan ja leivät. Sitten Herran enkeli katosi näkyvistä. 22Gideon ymmärsi nyt, että hän oli nähnyt Herran enkelin, ja hän sanoi pelästyneenä: ”Herra, minun Jumalani! Minä olen nähnyt Herran enkelin kasvoista kasvoihin!” 23Mutta Herra sanoi hänelle: ”Ole rauhassa, älä pelkää. Sinä et kuole.” 24Gideon rakensi sinne Herralle alttarin ja antoi sille nimen ”Herra on rauha”. Alttari on vielä tänäkin päivänä Ofrassa, Abieserin suvun maalla.

Taustaa

Jakeissa Tuom. 6:1–10 on kuvattu taustalla oleva tilanne. Israel oli turvautunut epäjumaliin, minkä seurauksena naapurikansat olivat päässeet niskan päälle ja ahdistivat jatkuvasti israelilaisia. Näissä tilanteissa israelilaiset muistivat pyytää Jumalalta apua. Jumala lähetti kansan avuksi johtajia, tuomareita, jotka muistuttivat kansaa Jumalan kaikkivaltiudesta ja voimasta. Tuomarit jakoivat myös oikeutta.

Viinikuurna oli muurattu tai kallioon hakattu syvä kuoppa, jossa rypäleet murskattiin polkemalla. Yleensä viljan puiminen tehtiin avaralla rinteellä, kevyellä tuulella.

Midianilaiset olivat seemiläinen, Abrahamista polveutunut heimo. He olivat kauppamiehiä. Joosefin veljet myivät hänet Egyptiin midianilaiselle kauppakaravaanille. Mooseksen appi Jetro oli myös midianilainen.

Ruokauhrista kerrotaan myös 2. Moos. 2:13. Gideonin tapauksessa kyseessä oli ilmeisesti kiitosuhri. Uhraaminen tarkoitti juutalaisille kiitollisuuden osoittamista, eli se oli iloinen asia – ikään kuin kiitosrukouksen näkyvä muoto.

Keskustelukysymyksiä

Millaisia ajatuksia risteilee ihmisen mielessä, joka elää sodan keskellä? Mitä hän ajattelee itsestään?
Miksi Gideon pui viljaa viinikuurnassa?
Kuka Gideonille puhui? Miksi hän tuli puhumaan juuri tällaisella hetkellä?
Mitä mieltä olet Jumalan vastauksesta jakeessa 14?
Gideon perustelee vastauksensa jakeessa 15. Mitkä olisivat omat perustelusi tilanteessa, jossa Jumala kutsuu sinua suureen tehtävään?
Jae 17: Mikä muutos Gideonissa on tapahtunut (vai onko tapahtunut mitään)?
Jakeet 17–23: Miksi Gideon sai merkin? Oletko joskus itse pyytänyt merkkiä tai saanut sellaisen?
Pelottaako sinua tai koetko, että sinua alistetaan? Miten Jumala näkee sinut siinä tilanteessa?
Millaisia ihmisiä Jumala kutsuu tehtäviin?