10.
Jairoksen tytär ja verenvuodosta kärsivä nainen
Mark. 5:21–43
21Kun Jeesus oli veneellä palannut toiselle puolen järveä, hänen luokseen kerääntyi paljon väkeä. Hänen vielä ollessaan rannalla 22sinne tuli yksi synagogan esimiehistä, nimeltään Jairos. Jeesuksen nähtyään mies heittäytyi hänen jalkoihinsa 23ja pyysi hartaasti: ”Tule, tyttäreni on kuolemaisillaan. Pane kätesi hänen päälleen, niin hän paranee eikä kuole.” 24Jeesus lähti miehen mukaan, ja suuri väkijoukko seurasi häntä ja tungeksi hänen ympärillään. 25Siellä oli myös nainen, jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto. 26Hän oli kärsinyt paljon monien lääkärien käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua; pikemminkin hänen tilansa oli huonontunut. 27Hän oli kuullut Jeesuksesta, ja nyt hän väentungoksessa tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittaansa. 28Nainen näet ajatteli: ”Jos pääsen koskettamaan edes hänen viittaansa, niin minä paranen.” 29Siinä samassa verenvuoto tyrehtyi ja hän tunsi ruumiissaan, että vaiva oli poissa. 30Jeesus tunsi heti, että hänestä oli lähtenyt voimaa. Hän kääntyi tungoksessa ja kysyi: ”Kuka koski vaatteisiini?” 31Opetuslapset sanoivat hänelle: ”Sinä näet, millaisen tungoksen keskellä olet, ja kysyt: kuka koski minuun?” 32Mutta Jeesus katseli ympärilleen nähdäkseen sen, joka niin oli tehnyt. 33Nainen vapisi pelosta, sillä hän tiesi mitä hänelle oli tapahtunut. Hän tuli Jeesuksen eteen, heittäytyi maahan ja kertoi hänelle totuudenmukaisesti kaiken. 34Jeesus sanoi hänelle: ”Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa, sinä olet päässyt vaivastasi.” 35Jeesuksen vielä puhuessa tuotiin synagogan esimiehelle kotoa sana: ”Tyttäresi kuoli jo, miksi enää vaivaisit opettajaa.” 36Tämän kuultuaan Jeesus sanoi esimiehelle: ”Älä pelkää, vaan usko.” 37Hän ei antanut kenenkään muun tulla mukaansa kuin Pietarin ja Jaakobin sekä Johanneksen, Jaakobin veljen. 38He tulivat synagogan esimiehen kotiin, ja Jeesus näki hälisevän väenpaljouden ja kuuli ihmisten itkevän ja valittavan suureen ääneen. 39Hän meni sisään ja sanoi: ”Miksi te noin hälisette ja itkette? Ei lapsi ole kuollut, hän nukkuu.” 40Jeesukselle naurettiin. Mutta hän ajoi kaikki ulos, otti mukaansa lapsen isän ja äidin sekä seuralaisensa ja meni huoneeseen, jossa lapsi oli. 41Hän otti lasta kädestä ja sanoi hänelle: ”Talita kuum!” 42Heti tyttö nousi ja käveli; hän oli kaksitoistavuotias. Kaikki olivat hämmästyksestä suunniltaan. 43Jeesus kielsi ankarasti heitä kertomasta tästä kenellekään. Tytölle hän käski antaa syötävää.
Taustaa
Jeesus tiesi, etteivät ihmeet itsessään olleet pelastava voima. Tärkeintä oli usko – ja sitä hän korostikin puhuessaan parantuneille ja apua pyytämään tulleille. Sekä Jairos että verenvuodosta kärsinyt nainen uskoivat Jeesukseen, Jeesus oli heidän ainoa toivonsa.
Jumalan antamat kokemukset ja ihmeet ovat hänen lahjojaan, mutta uskoa ei tule rakentaa niiden varaan. Usko Jumalaan on turvautumista Jumalan Sanaan ja lupauksiin silloinkin, kun sisimmässä on epävarma olo.
Keskustelukysymyksiä
- Kerro raamatunkohdan tapahtumat omin sanoin.
- Millä tavalla synagogan esimies ja sairas nainen muistuttivat toisiaan? Millä tavalla he erosivat toisistaan?
- Millä tavalla Jeesus suhtautuu näihin kahteen apua tarvitsevaan ihmiseen?
- Millaisen esimerkin sekä Jairos että nainen antavat meille?
- Millaiseen asiaan sinä pyytäisit apua Jeesukselta?
- Oletko joskus kokenut tai kuullut, että Jumala on parantanut sairaudesta? Kerro.
Rukous
Kiitos, Jeesus, että voimme kokea rakkautesi myös tunteina ja ihmeellisinä tapahtumina. Auta meitä luottamaan ja uskomaan sinuun silloinkin, kun elämässä on vaikeita hetkiä ja sinä tunnut kaukaiselta. Aamen.
