La 30.5.2026

Joh. 1:19-28

19Tämä on todistus, jonka Johannes antoi, kun juutalaiset lähettivät Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: ”Kuka sinä olet?” 20Johannes tunnusti totuuden, hän ei sitä kieltänyt. Hän sanoi: 21”En minä ole Messias.” ”Mikä sitten?” he kysyivät. ”Oletko Elia?” ”En ole”, Johannes vastasi. ”Oletko se luvattu profeetta?” Hän vastasi: ”En.” 22Silloin he sanoivat: ”Kuka sitten olet? Meidän on vietävä vastaus niille, jotka meidät lähettivät. Mitä sanot itsestäsi?” 23Johannes vastasi: ”Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: ’Tasoittakaa Herralle tie!’ Niinhän profeetta Jesaja on ennustanut.” 24Niiden joukossa, jotka oli lähetetty Johanneksen luo, oli myös fariseuksia. 25He kysyivät häneltä: ”Miksi sitten kastat ihmisiä, jos et ole Messias, et Elia etkä se profeetta?” 26Johannes vastasi: ”Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne on jo toinen, vaikka te ette häntä tunne, 27hän, joka tulee minun jälkeeni. Minä olen arvoton edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja.” 28Tämä tapahtui Jordanin tuolla puolen, Betaniassa, missä Johannes oli kastamassa.

Kenen ansiota?

Toisen maineessa paistattelu on yleistä. Kuinka usein kuuluukaan vaikkapa koulussa ryhmätöitä tehtäessä ”me olemme tehneet sen ja sen”, vaikka hienot aikaansaannokset ovat jonkun toisen, eikä sanoja ole tekemiseen juuri osallistunut. Kukapa ei haluaisi itselleen mainetta ja kunniaa.

Vanhan testamentin lopussa Malakian kirjassa juutalaisille luvataan lähettää profeetta Elia. Siksi he kyselevät Johannes Kastajalta, onko tämä Elia, tai kenties vielä suurempi, luvattu profeetta eli Messias. Johannes kertoo kysyjille, ettei hän ole kumpikaan. Johannes ei kerskaillut olevansa Jeesukselle sukua eikä paistatellut hänen tulevassa kunniassaan, vaan valitsi nöyrän linjan.

Monet asiat sinunkin elämässäsi eivät ole omaa aikaansaannostasi, vaan pohjimmiltaan Jumalan lahjoja. Kenelle annat niistä kunnian? Itsellesi vai Jeesukselle?