Pe 31.7.2026

Luuk. 18:9-14

9Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen: 10”Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. 11Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. 12Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.’ 13Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!’ 14”Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”

Kenen hyvyyteen luotat?

Tämän kertomuksen fariseus nähdään usein tekopyhänä teeskentelijänä ja publikaani surkeana laitapuolen kulkijana. Tosiasiassa fariseus esiintyy tässä mallikansalaisena, joka on päättäväisesti sanoutunut irti vääristä elämäntavoista, arvostaa hyveitä ja korkeaa moraalia ja osoittaa ihailtavaa velvollisuudentuntoa. Publikaani taas on kaikkea muuta kuin laitapuolen kulkija. Tämän ammattikunnan edustajat keräsivät veroja ja siinä sivussa itsekin – tosin epärehellisin keinoin – rikastuivat. Taitavat pörssikeinottelijat voisivat olla nykyajan publikaaneja.

Tässä Jeesus kertoo publikaanista, joka on tullut temppeliin armoa etsimään. Emme tiedä, oliko hän veroa kiskoessaan ajanut ihmisiä nälkäkuolemaan tai itsemurhaan. Ehkä hänellä oli aikomus hyvittää tekemiään ”laillisia toimia”, jotka olivat osoittautuneet vääryyksiksi. Mutta ennen kaikkea hän katui ja tarvitsi armoa. Sen hän myös sai, ja oli siksi vanhurskas. Fariseus taas luotti omaan hyvyyteensä eikä katsonut tarvitsevansa armoa.