To 9.4.2026

Luuk. 23:44-56

44Oli jo kuudes tunti. Silloin, keskipäivällä, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. 45Temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia. 46Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. 47Kun sadanpäällikkö näki, mitä tapahtui, hän antoi Jumalalle kunnian ja sanoi: ”Tämä mies oli todella viaton.” 48Ja kaikki ne ihmiset, jotka suurin joukoin olivat kerääntyneet katselemaan tätä näytelmää, palasivat tämän nähtyään kaupunkiin rintaansa lyöden. 49Jeesuksen tuttavat seisoivat kaikki etäämpänä ja seurasivat sieltä tapahtumia. Siellä olivat myös naiset, jotka olivat tulleet Galileasta hänen mukanaan.

50Muuan neuvoston jäsen, Joosef, joka oli kotoisin juutalaisesta Arimatian kaupungista, ei ollut yhtynyt neuvoston päätökseen eikä osallistunut sen toimiin. Hän oli hyvä ja hurskas mies ja odotti Jumalan valtakuntaa. 52Joosef meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista. 53Hän otti sen ristiltä, kääri pellavavaatteeseen ja pani kallioon hakattuun hautaan, johon ei vielä ollut haudattu ketään. 54Oli valmistuspäivä, sapatti oli juuri alkamassa. 55Naiset, jotka olivat Jeesuksen kanssa tulleet Galileasta, lähtivät Joosefin mukaan. He näkivät, kuinka Jeesuksen ruumis pantiin hautaan. 56Palattuaan kaupunkiin he hankkivat tuoksuvia öljyjä ja voiteita, mutta sapatin he viettivät levossa lain käskyn mukaan.

Mitä ajattelet tästä?

Jeesuksen ristiinnaulitseminen on monille tuttuakin tutumpi tapahtuma. Tiedämme sen olevan kristinuskon keskus. Olemme nähneet lukemattomia krusifikseja ja ristiinnaulittua esittäviä kuvia. Asian tuttuus voi hämärtää ymmärryksemme siitä, että kyse on ikuisuuskohtalomme määrittävästä tapauksesta. Silloin ratkaisevaa ei ole se, kuinka tuttu asia on ulkonaisesti. Olennaista on sisäinen suhtautumisesi.

Oletko sinä niin kuin tekstin ihmisjoukot, jotka katselivat ristiinnaulitsemista ”näytelmänä”? He näkivät ja jopa järkyttyivät syvästi. Kuitenkin he lähtivät pois, palasivat arkielämäänsä. Vai katsotko ristiinnaulitsemista ymmärtäen, että kyseessä on maailmanhistorian ja oman elämäsi merkittävin asia? Jäätkö Jeesuksen rinnalle pimeinäkin hetkinä, syleillen häntä kuten Joosef Arimatialainen haudatessaan Jeesuksen?

Jos huomaat, että Jeesuksen ristiinnaulitseminen on sinulle vain ulkonainen näytelmä, miten siitä voisi tulla sinulle sydämen asia?

Miksi Jeesuksen ristiinnaulitseminen on niin tärkeä, suorastaan elintärkeä asia?