Pe 10.4.2026

Luuk. 24:1-12

1Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. 2He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, 3ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. 4Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. 5Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? 6Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: 7’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” 8Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut. 9Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. 10Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, 11mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. 12Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.

Suuri yllätys

Kaikki evankelistat esittävät yksimielisesti, että viikon ensimmäisen päivän (sunnuntain) aamuna Jeesuksen hauta havaittiin tyhjäksi. Sunnuntai on Jeesuksen ylösnousemuksen viikonpäivä, kristittyjen pyhäpäivä. Jokainen sunnuntai on pikkupääsiäinen, jokainen messu ylösnousseen Vapahtajamme kohtaamista.

Jeesuksen ylösnousemus oli hänen omilleenkin yllätys, vaikka Mestari oli suorastaan jankuttanut sitä monta kertaa. Naiset eivät suinkaan tulleet Jeesuksen haudalle katsomaan, oliko Jeesus noussut kuolleista, vaan täydentämään sapatin alettua kesken jäänyttä hautausta yrtteineen ja voiteineen. Ensimmäinen reaktio ei suinkaan vielä ollut ilo, vaan hämmennys. Jotakin outoa oli tapahtunut. Eri evankeliumit kertovat jossain määrin toisistaan poikkeavasti pääsiäisaamun tapahtumista. Tämä johtunee naisten erilaisista muistikuvista, joista evankelistat ovat olleet riippuvaisia. Esityksiä ei ole jälkikäteenkään yhtenäistetty, mikä on omiaan vahvistamaan niiden todistusta aitoina silminnäkijäkuvauksina.