To 13.8.2026

Dan. 6:20-29

20Aamun koitteessa kuningas nousi ja kiirehti leijonien luolalle. 21Tultuaan luolan suulle hän huusi Danielia murheellisella äänellä ja sanoi: ”Daniel, elävän jumalan palvelija! Onko jumalasi, jota sinä alati palvelet, pystynyt pelastamaan sinut leijonilta?” 22Daniel vastasi: ”Ikuisesti eläköön kuningas! 23Minun Jumalani lähetti enkelin sulkemaan leijonien kidan, eivätkä ne vahingoittaneet minua, koska Jumalani havaitsi minut viattomaksi, enkä minä ole tehnyt mitään väärää myöskään sinua kohtaan, kuningas.” 24Kuningas ilahtui kovin ja käski nostaa Danielin luolasta. Hänet nostettiin ylös, eikä hänessä ollut mitään vammaa, sillä hän oli luottanut Jumalaansa. 25Silloin kuningas käski noutaa ne miehet, jotka olivat syyttäneet Danielia, ja heittää heidät lapsineen ja vaimoineen leijonien luolaan. Eivätkä he olleet ehtineet luolan pohjalle, kun leijonat jo kävivät heidän kimppuunsa ja raatelivat heidät. 26Sitten kuningas Dareios kirjoitti kaikille maailman kansoille ja kansakunnille, mitä kieliä ne puhuivatkin: ”Kaikkinainen menestys teille! 27Minä annan seuraavan käskyn: Kaikkialla valtani piirissä vavisten pelättäköön Danielin Jumalaa, sillä hän on elävä Jumala ja ikuisesti pysyvä, hänen kuninkuutensa ei koskaan häviä eikä hänen valtansa koskaan lopu. 28Hän pelastaa ja vapauttaa, hän antaa ennusmerkkejä ja tekee ihmeitä taivaassa ja maan päällä, hän, joka pelasti Danielin leijonien kynsistä.” 29Ja Daniel menestyi Dareioksen hallitessa ja sen jälkeen myös persialaisen Kyyroksen valtakunnassa.

Luottamuksen voitto

Kuninkaalla oli takanaan uneton ja ankea yö. Mitähän hänen mielessään pyöri? Mahtoiko hän yrittää rukoilla Danielin Jumalaa, vaikka ei tätä juuri tuntenut? Katuiko hän tekoaan ja omaa ylpeyttään-olisihan hän voinut kuninkaan vallalla ja erikoiskäskyllä pelastaa Danielin. Heti, kun oli vähänkään valoa liikkua, hän lähti sydän pamppaillen itse katsomaan, mitä oli tapahtunut. Tämä osoittaa, miten valtavan tärkeä Daniel hänelle oli-olisihan hänellä ollut runsaasti palvelijoita luolalle lähetettäväksi.

Kuningas aloitti kyselynsä mainitsemalla elävän Jumalan. Hänen sydämensä varmasti löi pari ylimääräistä kertaa, kun hän kuuli vastaukseksi Danielin äänen eikä vain kylläisten leijonien murinaa. Ja miten Daniel vastauksensa aloitti: kunnioittamalla kuningasta, joka oli hänet leijonien luolaan määrännyt! Kun omatunto on puhdas, sydämessä on tilaa rakastaa muita. Se, joka luottaa Jumalaan, on aina voittajan puolella.