Ma 27.7.2026

Luuk. 17:1-10

1Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Viettelysten täytyy tulla, se on väistämätöntä, mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat! 2Parempi olisi hänelle, että hänet heitettäisiin mereen myllynkivi kaulassa, kuin että hän johdattaa lankeemukseen yhdenkään näistä vähäisistä. 3Pitäkää varanne! ”Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi. 4Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: ’Minä kadun’, anna hänelle anteeksi.” 5Apostolit sanoivat Herralle: ”Anna meille vahvempi usko!” 6Herra sanoi: ”Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: ’Nouse juurinesi maasta ja istuta itsesi mereen’, ja se tottelisi teitä.

7”Jos teillä on palvelija kyntötöissä tai paimenessa, niin ettehän te hänen kotiin palatessaan sano: ’Käy pöytään, saat heti ruokaa.’ 8Ei, te sanotte: ’Laita minulle syötävää, vyötä vaatteesi ja palvele minua sen aikaa kun syön ja juon. Sitten saat sinä syödä ja juoda.’ 9Ei palvelija siitä saa kiitosta, että hän tekee, mitä hänen tulee tehdä. 10Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: ’Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.’”

Oikea suunta elämään

Tässä oli rypäs Jeesuksen hienoja opetuksia. Niistä nousee seuraavia näkökohtia:

1. Kaikkea kohtaan ei pidä olla epä- eikä ennakkoluuloinen, mutta viettelyksiä on karteltava kuin ruttoa, ja vieläkin enemmän viettelijän osassa olemista. Kaikki kiva ei ole syntiä, eikä kaikki synti ole kivaa.

2. Pyytäkäämme Jumalalta pitkää vieteriä! Sitä tarvitaan, kun toinen tölvii sinua seitsemänkin kertaa eikä muuta tapojaan, vaikka siitä huomautettaisiin. Ainakin minulle tulee mieleen, että kahdeksannella kerralla vedän turpiin. Mutta jos niin teen, reputan siinä kärsivällisyyskoulussa, jota Jumala minulle pitää.

3. Apostolit eivät tässä pyydä pitempää vieteriä, vaan vahvempaa uskoa. Sitä kai minunkin pitäisi pyytää, sillä silkkiäispuut eivät siirtyile minun uskollani sentin senttiä. Pitäisikö sinun pyytää samaa?

4. Isäntä on aika vaativainen palvelijalleen, mutta kai hänellä on siihen oikeus, kun palkka juoksee koko ajan. Jumala odottaa, ettemme pröystäile, kun teemme hyvää ”väärällä mammonallamme”, armahdamme keljuja lähimmäisiämme ja siirtelemme puita uskollamme. Jumala tahtoo meidän menettelevän näin, kiitosta odottamatta.